On Wednesday, 25 October 2023, Kaisa Hannele Tervola <hannele.tervola@gmail.com> wrote:
Muistelin eilen lapsuudenperheeni Japanin-matkaa, kun olin 12-vuotias eli 1983 syyskuussa tai ainakin osin syyskuussa. Japanissa oli kovin rakennettua, isoja taloja kaupunkikeskustamaisesti eikä juuri puita tai istutuksia, kadut tyhjiä, ihmiset töissä. Mietin, olinko kioeänä, kun ei ollut puita tms luontoa. Muistan, että menimme lähijunalla tms Naraan, missä oli puita, temppeli ja kauriita. Mutten muista paljoa muuta. Siksi tuli nyt vasta ekaa kertaa mieleeni, luulivatko minua kovin tyhmäksi, kun en ymmärtänyt niin rakennettua paikkaa, kun olin kuin tyhjäpäinen ja pahoinvoiva, ja kun pikkuveljeni kenties oli innoissaan niin keinotekoisesta ja pahalle sopivan työntäyteisestä elämästä, niin huonoista elinoloista. Suomalainen ainakin ymmärtää, ettei ihmisen täyttä ymmärrystä pidä luokitella sen mukaan, millainen hän on kipeänä ja tietämättömänä. Minä tapasin olla lapsuudenperheeni ylivoimaisesti fiksuin objektiivisessa ajattelussa ja kovin paljon vastuuntuntoisempi kukn äitipuoleni ja velheni. Japanin-matkan jälkeen olivat luokitukset menneet jotenkin pueleen, äitipuolellani Titalla ja pikkuvelhellänk Tompolla aivan liian iso asema. Ei asemua saa siirtää henkilöltä touselle kuin rahoja tai esineitä, vaan kukin on arvioitava nunakin hetkenä uudelleen, sekä itsenään että sosiaalisten suhteidensa, yhteiskunnallusen vaikutuksensa ym puolesta, siis mm taitotasot, arvot, kiinnostuksenkohteet, sosiaalisuuden tyyppi, laatu, määrä, arvot, ym kuhunkin muuhun liittyen yms. Harvoin on ihminen ihan klushee. Jos japanilainen ei ymmärrä suomalaista, ei hänen pitäisi tätä suomalaista määräillä, vaan luottaa yleissivistykseen ja tervehenkuseen moraaliin.Terv. Hannele
